Tervetuloa!

Satu Kojonen

Kanavointeja

Huhtikuu 2006/Satu 9.4.2006

Energiat ovat valmistumassa kesään, ihmiset kaipaavat elämäänsä syvään luotaavaa rakkautta sekä iloisuutta. Tunnustele oletko avoin kyseisille energioille ja jollet ole, ole valmis muuttamaan ajatusmalliasi positiivisempaan suuntaan. Muista myös se tosiseikka, että rakkaus voi kukoistaa vain sitä kautta, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja kun koet itsessäsi rakkautta. Ole luova ajatusten energia kanssaihmisille ja voit nauttia hykerryttävästä iloisuudesta itsessäsi ja ympärillä olevissa energioissa. Hyväntuulisuus ja iloisuus palautuvat sinulle monikertaisena, jos olet vilpittömässä ajatusten kehässä.

Nyt on aika miettiä myös sitä, mikä on sinulle elämän kantava voima? Onko se palkitseva työ, rakkaudellinen suhde lapsiin tai puolisoon vaiko rauhallinen olotila omassa sisimmässä. Olipa se mikä tahansa, ajattele, että olet kaiken hyvän ansainnut. Ole iloinen omassa itsessäsi ja suuntaa energiasi kohti sitä hyvää, joka tekee sinut onnelliseksi ja harmoniseksi. Vaikkakin maailma säteilee monenlaista turhaituneisuutta ja pelkoa, ei sinun tarvitse hypätä samaan veneeseen. Jokainen soutakoon itsensä sellaiseen poukamaan, joka hivelee silmiä ja sielua. Ollaan oman onnemme seppiä. Rakkauden ja hyvyyden valo säteilköön kaikkeuteen, luoden meihin Jumalallista voimaa ja uskoa.

 

Toukokuu 2006/Satu 24.5.2006

Olen enkeli Charity puhtaan Jumalan sylistä, tuon teille toukokuista viestiä, maan lapset. Luontonne on heränny talvisen unen jälkeen, nauttikaa tuoksuista, sateen suloisesta sävelestä, puissa liikkuvasta tuulesta, elämän makeudesta ja suolaisuudesta. On aika olla riemu mielellä ja kuunnella luonnon kutsua, sen hiljaista elämää, joka kuitenkin sykkii kaikilla tasoilla. Lähde läheiseen metsään tai puistoon, istahda hetkeksi ja kuuntele, mitä maaäiti haluaa sinulle kertoa. Sen tunteet ovat hyvin monivivahteiset, joten älä ylläty kuulemastasi :).
 
Kun otat luonnon vastaan sellaisena kuin se on, kuulet ja tunnet kuinka tontut ahertavat, keijut levittävät siipensä tuomaan harmoniaa, peikot kuiskivat puun takana ja suunnittelevat jotain kivaa, juuri sinulle. En ihmettelisi vaikka käpy putoaisi päähäsi, eikä se todellaan ole silloin sattumaa. Maailman kaikkeudessa ei ole sattumaa, on vain puhtaita tapahtumia elämän valtameressä, jokainen suolahiukkanen merkitsee jotakin. Samoin on sinun laitasi, olet olemassaolon ihme, nautikaatte ihmisenä olemisesta Suomen kauniissa luonnossa, jokainen teistä omalla tavallaan. Kuunnelkaa enkelten siipien havinaa, annakaa keijujen tuoda vilvoittavaa energiaa ja luokaa itsellenne positiivinen, omannäköisenne energiakenttä. Olkaa huolettomina elämänne kesässä!!
 
 
 
Kesäkuu 2006/Satu 21.6.2006
 
Henkisyys on yksinkertaisuuteen pukeutumista, et tarvitse mantroja tai helyjä. Kaikki tarvittava säteilee olemuksestasi, etkä voi sitä mitenkään kätkeä. Eikä siihen ole edes tarvetta, ole onnellinen itsessäsi. Onni on sitä, että asuu tyytyväisenä kehossaan, tietää ja tuntee elämän lait, jotka ovat ikuiset. Jälleensyntyminen osoittaa jatkuvuuden, karma tasapuolisuuden, rakkaus ikuisuuden.
 
Ei ole itsetarkoitus, että tuntisit kaikki tavat ja traditiot, on parempi kun luot ne itse itsellesi. Ole siis kriittinen näkiessäsi ja kokiessasi. Älä pidä kenenkään sanoja tai tekoja osoituksena pyhyydestä, vaan punnitse kaikki ensiksi sielussasi ja sydämessäsi. Mikä on toiselle suurinta totuutta ei ehkä sinua kosketa lainkaan. Jos siis tunnet, nykyään niin muodissa olevat monimutkaiset puhdistukset ja mantrat, itsellesi liian vaikeiksi, niin ei hätää. Yksinkertaisuus riittää, pyrkimys valoon ja rakkauteen antaa sinulle suojan pyytäessäsi. Enkelit ja oppaat ovat valmiita suojelemaan sinua, kun vain annat heille siihen luvan. Sillä niinkuin rakkaus on puhdas ja rehellinen, on negatiivisuus kiero ja soluttautuva.
 
Hyvyyden ja rakkauden kesää teille maailman lapset, olette suojeluksessamme.
Baldin Valon Veljeskunnasta
 
 
Elokuu 2006/ Satu 11.7.2005
 
Elokuun tekstinä olkoon tämä hyvälle ystävälleni kanavoimani teksti. Mielestäni se kuvaa hyvin tulevaa syksyä, sen energioita ja tärkeitä asioita.
 
Eletään vuotta 2 eKr Palestiinassa, myöhään illalla syntyy köyhään taloon pikkuinen tyttö, joka tutkivalla katseellaan heti ihmettelee ympäristöään. Perheen elämän täyttää työ ja lapsilauma. Pieni tyttö saa heti tottua kantamaan kortensa kekoon, ellei muuta, niin ainakin paimentamaan pikkuveljiään tai lampaita laitumella. Toisaalta hän nauttiikin tehtävistään, silloin hän uppoaa omiin ajatuksiinsa, varsinkin lampaiden seurassa. Tyttö huokuu hiljaista viisautta, siihen ei vain ehditty kovinkaan paljoa kiinnittää huomiota ja niin tyttö saa olla rauhassa lempeine, viisaine katseineen.
 
Kun Solame on 15-vuotias, tietää hän yksinäisyytensä ja kuitenkin aavistaa jotakin tapahtuvaksi. Vielä tulevaisuus on hahmottumatta, mutta jotain merkityksellistä se tulee hänelle antamaan. Elämä on liiankin arkista, tuntuu kuin vanhojen elämien viisaat lausahdukset ponnistelisivat pintaan, mutta mitään käyttöä niille ei ole. On vain fyysistä työtä, joka jatkuu loputtomiin, päivien rutiinit ovat yksinkertaiset ja tylsätkin Solamelle. Yksinkertaisuus antaa Solamelle vertauksen sisäisestä täydellisyydestä, se kumpuaa jopa arkisistakin askareista. Tuo tietoisuuden taso kantaa Solamea eteenpäin, hän on tullut oppimaan ja ammentamaan, mutta mitä ja mistä?? Nuo kysymykset pyörivät alituiseen hänen mielikuvissaan, eikä vastausta siihen kuulu. Fyysisessä maailmassa ei tunnu olevan kuin pyhä yksinkertaisuus. Tuohon pyhään tulee vielä liittymään jokin hyvin merkittävä opinläksy.
 
Solamen paras ystävä on naapurin Maria, Madgalan Maria. Mariassa on niin samanlainen ymmärrys kuin Solamessa, he viihtyvät kuin ainaiset tutut yhdessä, silloin harvoin kuin se töiltä on mahdollista. Maria on Solamen mielestä monitahoinen persoona, hän välillä puhuu ihan outoja ja pelottaviakin asioita. Ne kuitenkin tuntuvat olevan Marialle arkipäivää. Ihmiset eivät ymmärrä Marian herkkyyttä ja puhuvatkin pirun riivaavan häntä. Marian vanhemmat ovat kuulleet parantajasta nimeltä Jeesus ja hän tuleekin katsomaan Mariaa. Solame seisoo nurkan takana uteliaana, toisaalta myös pelokkaana, hän ei ole ikään aikaisemmin kuullut edes puhuttavan Jeesuksesta. Väki puhuu hänen olevan ihmeellinen valo-opas. Jokin välähdys käy kuin salama Solamen mielessä kun hän näkee Jeesuksen, jokin aivoitus tuntuu ratkeavan ja silti hän ei ymmärrä yhtään mistä on kyse. Hän tietää kuitenkin intuition puhuttelevan häntä, Marian puheet käyvät toteen. Oppiläksyjen solmut alkavat keriytyä auki, nyt on aika ammentaa viisaita ajatuksia itseen ja vielä niin, että ne asettuvat sielutasolle elämään.
 
Jeesus valovoimaisella energiallaan työntää Mariasta pois pahaa, kirkastaen olennaisen. Maria on kuin sädehtivä enkeli tuon hetken jälkeen, Solamen mielestä. Hiljaa he juttelevat Jeesuksen kanssa, kummankin silmistä loistaa tyyni rakkaus. Maria ja Solame tutustuvat Jeesukseen, häntä ei voi olla ihailematta, niin Jumalallinen on hänen olemuksensa. Monesti he viettävät iltaa rauhaisissa paikoissa keskustellen, tytöt ammentaen kuin pohjattomaan astiaan tietoa, viisautta. Solamelle alkaa kirkastua tämän elämän merkitys, Jeesus on hänen opettajansa, viisauden kertymä.
 
Päivät ja viikot kuluvat, nuoret naiset kulkevat paljon seuraten Jeesusta ja hänen ihmetöitään. Jeesus parantaa, auttaa, herättää jopa kuolleista ja rakastaa niin puhtaasti kaikkia ja kaikkea. Solame on myyty ja onnellinen, vaikka joskus kateuden piikki iskeekin syvälle rintaan, Maria kun on Jeesukselle niin läheinen. Aina kun tuo tunne tulee, huomaa Solame, että Jeesuksen rakkaus puhdistaa ja hälventää moisen tunteen. Jeesuksen rakkaus on universaalia, kaikille tarkoitettu, kukaan ei jää tyhjäksi. Juuri tälläinen rakkaus pyyhkii kaiken muun pois, tämä on Solamen oppiläksy. Solame tietää itsekin eläneensä hyvin vaikuttavia henkisiä elämiä, huomasihän hän sen itsestään jo nuorella iällä. Tämä on kuitenkin jotain aivan muuta, tuntuu kuin Jumala itse seisoisi hänen vierellään ja ammentaisi häneen luottamusta ja rakkautta. Tuo rakkaus kirkastaa hänenkin vajavaisen viisautensa ja saa sen tuntumaan merkitykselliseltä. Hän sai kuin saikin idun kasvatettavaksi tässä elämässä, eikä tuo taimin alku tule ikään kuihtumaan.
 
Yhä enemmän ihmisiä alkoi kerääntyä sinne, missä Jeesus kulki. Niin paljon hyvää hänestä kerrottiin ja huhuttiin, noihin puheisiin alkoi kuitenkin kertyä liikaa kateutta ja vihaa. Niin myös Jeesuksen lähimmissä. Solame huomasi tuon ja häntä alkoi pelottamaan. Jeesus huomasi hänen levottomuutensa, laittoi kätensä hänen päälleen ja sanoi: Jumala on minun isäni niinkuin sinunkin, hän pitää meistä kyllä huolen, onhan hän rakkauden olemus. Kaikki, mikä on maailmalle tarpeen tapahtukoon, jos se pelastaa hyvyydelle edes yhdenkin sielun. Jumalan tahto toteutukoon.
 
Ja Jumalan tahto totisesti toteutui, niin monille ihmisille päivä merkitsi toivon ja ilon sortumista. He eivät olleet vielä oivaltaneet Jeesuksen Jumalallisuutta, mutta Solame oli, eikä hän koskaan tulisi unohtamaan Jeesuksen sanoja ja tekoja. Ne eivät olleet tästä maailmasta, samalla hän sai itseelleen vahvistuksen siitä, että kaikki se olisi hänelle itselleenkin mahdollista. Aina silloin kun puhdas rakkaus olisi tekojen ja sanojen alkulähteenä. Solame näki Jeesuksen maalliset tuskat, tietäen valon ja puhtauden korvaavan Jeesukselle kaiken kärsimyksen. Jeesus antoi maailmalle rakkautensa, ei enempää eikä vähempää. Se oli maailmalle aivan liikaa, ehkä jonain päivänä koittaa aika, jolloin Jeesuksen puhtaus on tervetullutta....
 
 
Syyskuu 2006/18.9.2006
 
Olkoon syyskuun ohjenuorana seitsemän vuotiaan poikani, Valtterin kanssa käymä keskustelu.
Olimme iltapesulla, minä suu täynnä hammastahnaa ja Valtteri kysäisi kuin ohimennen, että äiti tiedätkös kuinka pääsee taivaaseen? Hammasharja taisi luiskahtaa suusta ja mietin muutaman sekunnin, mitä vastaisin. Halusin kuitenkin kuulla Valtterin mielipiteen asiasta, joten sanoin vain ympäri pyöreästi, että kerro sinä äitille.
Ja Valtteri vastasi näin: Taivaaseen pääsee rakastamalla kaikkia ja kaikkea, jopa rikollisia.
 
Niin resepti on tosiaankin yksinkertainen, mutta kuitenkin niin vaikea ja työn takana!!
 
Ihania syyspäiviä kaikille, ammentaan voimia rakkaudesta ja myös osoitetaan se olemuksellamme kaikille ;).
 
 
 
Lokakuu 2006/26.10.2006
 
Olen pukenut päälleni surullisuuden viitan,
kuka näyttäisi minulle oikean suunnan?
Olen pyytänyt Jeesusta ja Jumalaa,
silti olen yksin vaan.
Silmäni heijastavat pimeydessä kyynelten kimmellystä,
mieleni on maailman mukana yhtä tiimellystä.
Näen kuitenkin taivaalla yhden tuikkivan tähden,
huomaan, että se haluaa olla taivaalla minun nähden.
Tunnen kuinka se syliinsä minut sieppaa,
en tunne enää rajallisuutta, olen vaan.
 
Niin pienestä kaikki kiinni on,
juuri siinä kohdin Jumala lähelläsi on.
Maailman energiat meidät ympäri kiepauttaa,
ehkä on meidän aika maailmaa muuttaa.
Ajatella hetkisen pienen ja levittää positiivisuuden siemen.
Äiti maa ajatuksiamme kiittää,
rakkaus ja hyvyys aina positiivisuutta niittää.
Tämän hetken olen onnellinen olemassaolosta,
tunnen kuinka minusta ja kaikista pidetään huolta.
Luottamukseen kaikki perustuu,
sen Jumala haluaa meidän oppivan ja niinpä kaikki onnistuu...
niinkuin tarkoitettu on!!
 
 
Joulukuu 2006/24.12.2006
 
Jumala antoi viisautensa Jeesukselle, sekä myöskin kaikille meille.
Jeesus meille mallin antoi, syvälle ihmisten sydämiin vaikuttaa tahtoi.
Toivoi meidän huomaavan, sydämen olevan puhtaimman.
Rakkautta pyyteettömästi levitti pyhään maailmaan, josko tähteinvyön saisi ylle maan.
Siihen avuksi tarvitaan jokainen, pyyteetön, rakas, hyvä, kaunis ihminen.
 
Onhan meistä jokainen lapsi Jumalan, syliin Hänen tulemme kaikki palaaman.
Hän vastaan meidät ottaa kuin Jeesuksen, sydämeemme on kylvetty siemen kultainen.
Sitä voi käyttää hyvään tai pahaan, kumpi täyttää sinun olemuksesi vaa´an.
Rakkaudella voit osoittaa olemuksesi kauniin ilman sanoja, katseesi riittää kertomaan saman.
 
Joulun juhlaa viettää saamme, silloin syntyi Jumalan kuvajainen tänne maalle.
Jeesus sisäisti ikuisen viisauden, kätki sen sydämeen ja levitti sanomaa sen.
Rukoillen hän itseään pohti, avasi sielunsa taivaita kohti.
Avun henkisen hän sai myös tuskissaan, fyysistä kehoa ei silloin enää tunnekaan.
Vaan riemuiten otti vastaan hengen lennon, tuon ikuisen pehmeän lapsen kehdon.
Pyytää hän meitä nyt hiljentymään, kuulemaan totuuden meistä itsestään.
Sillä siellä se aina kukkii, kukaan muu kuin sinä itse ei sitä tuki.
 
Meille henkiolemus lahja on, se arvo on niin suunnaton.
Hengessämme ikuinen tähti tuikkii, se kätkee viisauden, valon, rakkauden.
Valo olkoon olemuksemme nyt, Jeesus meitä olemuksellaan lähestyy.
Ei hän pysty syntejämme hyvittämään, se meille itsellemme tehtäväksi jää.
Apu suunnaton Jeesuksen hahmossa ja ajatuksissa on, ottakaamme sieluumme lapsi viaton. Nyt kun joulu on!!
 
Rakkaudellista Joulua kaikille!
Ystävyydellä Satu
 
 
 
Helmikuu 2007/22.2.2007
 
Teksti on kirjoitettu minä-muotoon, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi kirjoitettu vain minulle. Se on kirjoitettu jokaiselle teistä, minä olen.
 
Olen syntynyt, olen spiraali, johon on kietouneena elämän niin monta sävyä, niin monta tunnetta ja olotilaa. Älykkyyteni ja uteliaisuuteni elämää kohtaan saa minut unohtamaan haluttomuuteni tulla tänne, taas!! Olen elämän kameleontti, en aina itsekään tiedä, mikä ja millainen olen. Myös salaperäisyyden vyyhti kietoutuu minuun, tuskin sallin sen avautua edes itselleni. Kuinka paljon syvyyttä ja aavistuksia minussa onkaan, uskallanko ilmentää itseäni puhtaasti. Maailman meno ja siinä olevat energia vaativat minulta toisenlaisia panoksia kuin itse haluaisin antaa. He ovat niin vaativia ja silti eivät itse ole valmiita antamaan mitään, puhumattakaan itsensä likoon laittamisesta. He eivät halua virittäytyä taajuudelleni, minunkin on siis tyydyttävä mitättömään, epäoleelliseen. Joten suljen sisimpäni, uteliaisuuttani menen itseeni joskus. Kuinka kiehtova onkaan tuo näkymätön minäni, kuin hyökyvä merivesi, niin yllätäen ja raskaana se kolkuttaa tietoisuuttani. Suola polttaa sisältä päin, vaatien puhdistusta. Tuota puhtautta en tästä maailmasta löydä, löydän sen vain hippusena sisältäni, jospa antaisin tuon hippusen kasvaa. Minne se minut johdattaisi, niin, tiedän avautuisi uusi maailma, kotini, tyyneys ja ajattomuus. Sinne minä kuulun, sinne vielä palaan.
 
Spiraali pyörii omassa olemuksessaan, on tieto ja viisaus, on niin helppoa saavuttaa ymmärrettävät sanat jokaiselle, he ovat tyytyväisiä, mutta itseni kadotan. Olenko silloin oivaltanut mitään, olenko vienyt itseäni eteenpäin, kannan niin raskaan korteni kekoon. Mikään niistä ei kuitenkaan hohda kultaisena minulle. Luen, tutkin, mietin, mikä on minun totuuteni? Se on spiraalin muodossa pyörivä ikuisuuden energia, jumalallisuuden alkuperä, minä olen minä. Hyväksyn itseni ja tieni on avoin....niin monet maailmat kutsuvat, polkuni on kuitenkin itseni valitsema. Avaan spiraalin kehät ja annan niiden rauhallisesti asettua minuun, huokaisen, tunnen kuinka energia pyörii omassa keskuksessani, olen olemassaolon ihme!! Olen avannut oven, enkä lukitse sitä enää koskaan..........elämä toteuttaa omia haaveitani, jotka olivat jo olemassa. Avaan sydämeni itselleni ja katson kaikkeutta, mystisyys kietoutuu minuun antaen voimaa, rakkautta. Niin rakkautta, muuta en tarvitse. Minä olen.
 
 
 
25.6.2007
 
Oli varhainen aamu torstaina 21.6. ja rauhallinenkin, kun lapset olivat vielä nukkumassa. Istuin sohvalla lukemassa Avalonin metsät kirjaa (suosittelen muuten lukemaan) ja katselin kesäistä aamua. Avalon kirja herättää aina muistoja ja voin elävästi muistaa siihen aikaan liittyvät rituaalit, vähän kuin juhannuksen taiat, vaikkakin Suomen juhannus onkin maallisempi. Näissä ajatuksissa suljin silmäni ja annoin ajatuksen kulkea omia ratojaan. Viime aikoina on jäänyt aivan liian vähän aikaa hiljentymiselle ja olenkin kaivannut omia hiljaisia hetkiä.
 
Tunsin kuinka henki lähestyi minua ja tuli suoraan eteeni, en kuitenkaan avannut silmiäni vaan istuin levollisena tunnustellen energioita. Äiti Maria tuli luokseni sillä rakkaudella, mitä hän maailman lapsia kohtaan osoittaa ja voitte uskoa, että se on puhdistavaa ja levollista. Äiti Maria on tuttu siitä elämästä, minkä hän vietti Jeesuksen aikaan, joten hetki oli kuin olisi jonkun tutun kanssa ollut. Äiti Maria puhui luottamisesta rakkauden voimaan, häntä selvästi huolestutti maailman raaistuminen ja samalla meidän ihmisten levoton mieli. Sanoinkin Marialle, että minussa itsessänikin on niin paljon negatiivisuutta, varsinkin ajatusten muodossa. En kuulemma olisi niiltä päässyt millään välttiin tietäen kokemukseni koko elämäni ajalta, sekä se miten herkästi tunnen tämän maailman vääristymisen. Luulen, että samoin on teidän muidenkin laita. Meissä kaikissa asuu henkisyys, joka vain odottaa tilaisuutta ilmentyä kauniina ajatuksina sekä tekoina. Luotetaan yhdessä siihen, että voimme jokainen tehdä pieniä, kauniita asioita. Samalla pisaroista kertyy meri, joka heijastaa puhtautta, levollisuutta, hengen rakkautta. Aamun hetki oli itselleni niin kaunis, että itkuhan siinä tuli, meistä pidetään niin hyvä huoli.
 
MInä yhä edelleen epäilen intuitiotani ja koko päivän mietin, että olikohan aamuinen kokemukseni todellinen. Mahtoi Äiti Mariakin ajatella, että voi Satu, kuinka sinulle voisin asian todentaa, on aika luottaa, siitähän minä aamulla juuri sinulle puhuin. Älä nyt heti unohda sitä!!! Illalla otin vielä leikkaamattomasta korttipakastani yhden kortin hyvinkin impulsiivisesti ja arvatkaapas mikä kortti tuli, tietenkin Äiti Maria. Hän halusi siltikin todentaa tapahtuman todeksi, tukea minun heikkoa uskoani. On vain luotettava intuitioon!
 
Tässä myös teille hyvät hengen heimolaiset tuo Äiti Maria-kortin teksti:
 
Äiti Maria
 
Äiti-lapsi suhde, tuo ikuisuuden ikoni.
Kannoin sylissäni Jumalan antamaa lahjaa
maailmalle, tunsin rakkautta, mutta tunsin
myös tuskaa, pelkoa. Kaikki tunteet ovat
sallittuja, tarpeellisia. Juuri siksi elämä antaa
lapset.
 
Perhe ja arkiset askareet opettavat suuria
henkisiä asioita, ne ovat kätkeytyneenä
arjen salaisuuksiin, pieniin oivalluksiin.
Rakasta lapsen tavoin, silloin olet jo oivaltanut
olennaisimman. Lapsi ei pyydä, ei vaadi,
ei järkeile, luottaa vain sen hetkiseen tuntemukseen. 
 
Jeesus puhui jo hyvin pienenä viisaita sanoja,
jotka kätkin sydämeeni. Ole sinäkin valmis
kuuntelemaan, lasten suusta ei tule satuja ja
tarinoita, vaan totuus. Tällä hetkellä on maailmaan
inkarnoituneena paljon lapsia, jotka ovat
vanhoja sieluja, eivätkä he ole tulleet tänne
viheltemään, vaan töitä tekemään. Antakaamme
heille aikuisina tukemme ja ymmärtäkäämme heidän
maailmaansa, joka on useimmille silmille näkymätön.
 
Toivotan näiden sanojen myötä kaikille oikein ihanaa kesää, yritän itsekin olla aktiivisempi sivujeni kanssa, sillä nekin ovat yksi pisara meressä :).
 
 
7.5.2008/Satu
 

Pasi,kuljit yksin tiesi mutkaisen, silti aina jaoit ilmeen iloisen.

Sydämesi sykki auttamaan, jokaista kannustit jaksamaan.

Olit pyyteetön, rakkauden lähetti ja kaikkeen pahuuteen syytön.

Sanoissasi suoruus ja rehellisyys paistoi, joku kai siinäkin palaneen käryn haistoi.

Kerroit kuitenkin aina totuuden, miksi peittää maailmaa alle valheiden.

Niin usein nauroit ja sait nauramaan, itsestäsi annoit kaiken päälle maan.

 

Lokaa niskaan taisit viime aikoina saada, ihmiset kun eivät nähneet sydämeesi, joka oli suuri kuin meren aava.

Rakkaus oli sinunkin voimista suurin, maailma vaan niin helposti tekee sydämen ympärille muurin.

Et ehkä huomannut, että omakin jaksamisesi oli rajallinen, eivät kantaneet siivet enkelin.

Tiedän, että elät sydämissämme yhä, sinun paikkasi taivaassa on pyhä.

Kaipaus vielä kauan nostaa silmiin kyyneleen, se kertoo rakkaan ihmisen poistuneen.

Pilke silmäkulmassa tiedän sinun nyt katsovan, kun runoa tässä pakerran.

Rakkaudesta sen kuitenkin teen, kunnes taas kohtaamme sykkeessä sydämen...